Päätin uhrata pääosin aikani keskeseräisille tuunausprojekteille. Mikä ihana vapaus, mies sairaana sängyssä - ei neuvojaa, ei kyseenalaistajaa. Minä itse päättämässä, tein juuri niin kuin itsestä tuntui hyvälle ja oikealta. Aika tuntui melkein loppuvan kesken. Lopputulos: kulmakaappi valmis, avainkaappi valmis, kynttilälaatikko valmis, pöytätaso vahattu, apupöydän pinta vahattu, muutamassa taulussa uudet sisukset, uudet verhot, uusi rahin päällinen,  ikkunat pesty, pöydän tuunaus puolivälissä, kirjahyllyn lakkaus puolivälissä. Koti oli hetken hyrskyn myrskyn, mutta nyt alkaa tavarat pikkuhiljaa palaamaan paikalleensa. Pojan huonekin sai vaatekaappia myöten siivousaallon. Eipä tuota poikaakaan juuri enää näy, hyvin voi oven avata pisten siivoten.

Isäntää kismitti hääräys, toipumisvaiheessa kaatui puu, yllätyksenä kotiinpaluulle kyläreissulta Se oli hyvä se, se kaatuminen - ei se että toipilaana huhki.

Toisella meistä on vielä talviloma jäljellä. Vähänkö ehkö ottaa harmiten kun lähtee töihin ja toinen ei.