Taannoin luin mietelauseen: Puhuessasi kerrot mitä olet jo oppinut - kuunnellessasi toista saatat oppia jotain uutta. Mikä ihana ajatus ja niin totta. Moniko kuuntelee? Uskaltautuu sisäistämään?

Työyhteisössä asia on helpompi, siellä on säännöt, toimintamallit ja kurinalaisuus.

Siviilissä nämä puuttuvat kun on tavallinen tuttujen tapaaminen. Kovaäänisin jyrää, tunnekuihuisin valtaa, nopeatempoisin varastaa - toiset huomioonottava, kohtelias, pieniääninen, toisen puheenvuoron kunnioittava jää jalkoihin. Tiedonjakaja jakaa anteliaasti hyvät mietteensä mutta jää itse ilman  - ei ole kuulolla. Se hiljaisempi Tiedonkerääjä on pitkässä juoksussa varsinainen tietopankki, mahtava tietopankki kaiken tietonsa kanssa. Lypsäjä on kolmas, omaksuu vain itselle hyödylliset tiedot, varsinainen kettu. Ovela keskustelija.

Tiedonjakajan asiat tiedetään, Lypsäjästäkin tiedetään, mutta Tiedonkerääjä on mysteeri - yllättäjä, musta hevonen, puskista tullut.

Hiljainen naapuri on hakemassa postilaatikostansa postia, puhelias naapuri on samaan aikaan lähestymässä, huikkaa jo kaukaa huomenet ja ihastelee sään sateisuutta, kertoo nukkuneensa hyvin sateen ropistessa mukavasti peltikattoon ja kysyy hiljaiselta naapurilta miten hän on nukkunut. Silmät kiinnikö? Heh, heh. Vastaa itse eikä jää odottamaan vastausta kun toinen ei ehtinyt mukaan puherytmiin. Lypsäjä, naapuri kolmonenkin  osuu paikalle ja kysäisee Jaa, peltikattoko sinulla, kauankos sulla tämä uusi on ollutkaan? Virtanenhan sen toimitti? Paljonkos kun minunkin pitäisi uusia...? Tarina voisi mennä toisinkin. Puhelias odottaa vastausta, hiljaisempi vastaa valvoneensa neljännen naapurin koiran haukkumisen johdosta yöllä. Miten se nyt silleen haukku, yleensähän vaan pari haukahdusta. Kolmonen tietää että kyseinen koirahan oli kuollut viikko sitten. Ihmetys valtaa joukon, kuka siellä siis haukkui? Onko jotain sattunut? 

Tämä oli vain tapahtuman kuvausta, entäpä jos hiljaisemmalla olisi ollut mielialalääkkeiden johdosta nukahtamisvaikeuksia? Entäpä jos päätti olla ottamatta pilleriä kun oli valvonut jo monta yötä. Tokkurainen olo jo hämäsi, ei huomannut mistä olotila johtui, ei osannut ajatella järkevästi univajeen vuoksi. Koira perkele kun haukkuu ja valvottaa.

Naapurit päättävät keskustella haukkumisesta, sauna lämpöiseksi ja löylyyn, vihta heilumaan ja sielu puhtaaksi. Selviää keskustelun lomassa hien virratessa elämän tuska ja onni, lääkkeet ja syy. Juttu luistaa lauteilla kun kunnellaan sydämellä ja riisutaan itsekkyyskin, autetaan ja otetaan apu vastaan. Mietitään, puhutaan, vihdotaan. Terapiaa parhaimmillaan. Postilaatikkokohtaamiset jatkuvat, vitsailu ja keskustelu jatkuu. Ennen kaikkea kuunnellaan kaikkien kuulumiset, huumorilla ja ilman.