Aamulla herään kun se ja hän tulevat ulkoolta sisälle. Se kurkottaa ja lipaisee poskeen, hän kaivautuu vähän viileänä viereen. Onko jo valoisaa? Mitä kello? Katso itse, tuumaa hän ja nykäisee kaihtimien narusta. Valtavat lumihiutaleet putoavat raskaina taivaan täydeltä. Voi ei, sitä en odottanut. Kevättä odotin. Pieni pettymys hiipi mieleen ja lujemmin vain täkin alle.

On naistenpäivä ja lueskelen statuksia facebookista. Kehotetaan miehiä pyykinpesuun, kahvinkeittoon ja siivoamiseen. Niitä kaikkia olin jo aamusella puuhastellut ja tunnustelin mieltäni tuntuiko pistosta. Ei tuntunut, ei tarvitse. Saanhan joka aamu tulla valmiiseen aamiaispöytään, mielelläni teen aamiaisen naistenpäivänä. Äitienpäivä on asia erikseen ;)

 

DSCN0786-normal.jpg

Hän laittoi maittavan lounaan, minä puuhastelin työpajassani lakkapensselien kanssa kunnen iski järisyttävä auringonpaiste ja oli aivan välttämätöntä hakea kamera, oksasakset, työhanskat ja se. Se yritti saalistaa kuusen öttiäistä ja itse yritin vangita säteitä digimuotoon ja samalla puuhastella keväthommia. Vain hän taisi onnistua toimessaan, minä ja se - no kutsutaan niitä yrityksiksi - kuiskaamalla.

IMG_2924-normal.jpg

Lumihiutaleista aurinkoon, kelpaa. Aamu lupasi vähemmän kuin päivä antoi :)

DSCN0771-normal.jpg