Aikoinaan näin dokumentin pariskunnasta, jotka skoolasivat lämpimässä paljussa punaviinilasillisella ja kehuivat paljun rentouttavaa vaikutusta.

Tämä jäi itämään päähäni ja sain siemenen itämään myös isännän päähän. Harkitsimme sitä jo edellisessä  asuinpaikassa, mutta silloin ei olisi ollut kysymys paljusta vaan ammeesta tjms. Tänne luonnon keskelle kun muutimme ja olemme oman kaivon varassa, palju oli selviö.  Se tilattiin ensimmäisenä talvena ja kuinka tyytyväisiä olemmekaan olleet. 

Ei telkkaria, ei kännyä, ei radiota, ei kannettavaa, ei mitään muuta kuin paljukaveri/-t ja paljas taivas. Eritoten kuulas talvi, tähtitaivas, hiljaisuus. Höyryävä palju ja kevyt puheensorina. Terapiaa parhaimmillaan. Voisi sanoa että luontoterapiaa.

Ajantaju häviää, asiat tulee puhuttua, juttuja kerrottua, paljusta en ole noussut koskaan pahalla mielellä vaan olo on aina ollut hyvin auvoinen ja oloonsa tyytyväinen. 

Tytär paljuili jälkeemme ystävättärensä kanssa, olivat sopineet terapiapaljusta. Yllättäen ikkunaan koputettiin ja tytär hihkaisi ikkunan takaa. REVONTULIA! Tällä kertaa terapiapalju kruunasi itsensä.