Mahtava tsemppi päällä. Jalka nousee, syke nousee, tuntuu hyvältä. Tarve nousta kuntopohjalta on suuri. Kunnes.

Päivällä jo tuntui kuin keuhkot eivät olisikaan toimineet kuin pitäisi. Kuuluiko kaukaista enteilevää vinkunaa? Toivoin vain aavistelelevani harhoja. Kuvittelin varmaan vain.

Iltalenkillä sauvojen kanssa meno oli tahmeampaa, ei vaan jaksanut. Päätin kuitenkin juosta mäen ylös niin kuin aina teen. Jo puolivälin jälkeen tunsin ja kuulin vinkunaa. Voi ei! Keuhkojen vika oli palaamassa. Mistä se voisi johtua? Tai jospa se olikin alkavaa flunssaa. Juuri niin, alkavaa flunssaa. Sitä se varmaankin on.

Uskottelin itselleni aikani, kunnes päätin vilkaista lääkearsenaaliini. Muutamahan niitä oli. Netti on kiva paikka, vastaukset löytyivät tuota pikaa. Kahdessa oli mahdollisuus sivuoireeseen yskä, keuhkojen vinkuminen, pahoinvointi, väsymys, jaksamattomuus. Tässä muutama mainitakseni. 

Siltä istumalta tein päätöksen. Nuo kaksi lääkettä saavat lähteä, ainakin testaan olla ilman. Korkeaan verenpaineeseen on muitakin keinoja kuin lääkkeet. 

Verenpainemittari pois laatikosta ja katsotaan kuinka käy. Painetta pitää seurata, mutta enhän muista jos ei ole näkyvissä koko ajan. Neljä päivää jo ilman lääkitystä tältä osin ja paineet ovat pysyneet sopivina. Olo on jo selkeästi parempi. Jospa tänään pystyisi taas hengästymään ilman vinkumista. Iltalenkki sen paljastaa.