Makkarissa piti olla notkeuden perikuva että sai lasit hyllylle, läppärin pöydälle, piuhat paikalleen ja vakaa käsi ettei mikään kaatunut, tippunut, särkynyt. Jalka piti tarkasti asetella sängystä nousussa jos koira oli päättänyt itsensä venyttää viileälle lattialle. Pari epätoivoista yritystä on jo ollut asian korjaamiseen, murra laihoin tuloksin. Entistä ahtaampaa.

 

Suunnitelma oli valmiina, laskelmat tehty, mitat otettu, kalustusohjelmaa käytetty. Vain yksi ongelma. Hän. Hän ei tykännyt modernista vaihtoehdosta, vaikka hintaluokka olisi ollut kohdillaan. Hinta ei muuttanut modernia retroksi. Kummallista, olen kuullut rahan muuttavan charmiakin...? Väsyttämällä siis taistoon. Talutin jo toista kertaa paikanpäälle katsomaan ja ihailemaan valittua. Hänelle tuli tarve päästä pesemään käsiä josta luikahti kotiin. Vatsa kuulemma...joopa, joo. Huoh.

 

Jäin yksin tallustelemaan kauppaan vähän harmistuneena, laukussa bonuskortti ja luottokortti. Jaahas. Kuinkas sitä onkaan opittu televisiosta, että tilanne hoidetaan... siis kärryjä tarvitaan! Tyyny -kärryyn! matto - kärryyn! Mikäs tuolla on? Oih, tuota olen himoinnut. Onko se se? Onko se se? Jaksanko nostaa? Mahtuuko kärryyn? Ja kassalle. Innostuneena tunnuslukukin meni ensin väärin. Huivitytöllä kävi jo vähän 'ei kiinnosta' -ilme kun yritin jotain tokaista syyksi virheeseen, seliseli. 

 

Hän yritti olla noteeraamatta ostoksiani kun kannoin ostoksia sisään, useampi kerta piti käydä autolla. Innoissani avasin littanaa laatikkoa, kamalan painava ja leveä oli muuten kantaa. Lopulta taisteltuani ostokseni ulos laatikosta ja soviteltuani osia yhteen, hän tuumasi: "Sopisiko se tuohon hänellekin?" Yhdessä soviteltiin ja suunniteltiin lisää. Eikun huomenna taas kauppaan! Idea oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen.  Kunhan ei modernia, niin puutarhakalusteetkin käyvät itämaisesta kalustuksesta. Sermi seinälle ja sermeistä myöskin uusi sängyn pääty. Siirrettäviä hyllyjä voi liikutella sermeissä. Plan B oli hyvä kompromissi.

DSCN0699%20-%20Versio%202-normal.jpg