Saunan lauteilla hän ja minä.Niin kun aina, hän istuu lähempänä ovea, odottaa että olisi sopiva hetki poistua. Ei liian aikaisin ettei olisi noloa, eikä liian pitkään että ehtisi ensimmäisenä pesulle. Hän ei ole saunojasukua, siskonkin sauna toimii varastona. Liekö koskaan sauna lämmennyt. Hän tulee seuraksi. Hiki irtoaa, sauna on hyvin lämmitetty. Järvi kutsuu pulahtamaan, kuulen ja tunnen sen. Pitäsikö kokeilla pulahtamista? Ei tullut tarkistettua tullessamme pimeässä järven jäätilannetta. Jäätä on varmasti ollut, nyt on niin leutoa että jos vähän potkisi... Ei, ei kiinosta, kylmä ei tee hyvää. Lämpöisessä on parempi. Toista oli ennen, kirmattua tuli pitkälle aikuisuuteen lumienkeleissä, avannossa... Virkistävää! Karaisevaa! Enään ei huvita, kylmä kiristää vaan lisää. Hän halajaa järveen. Mene vaan, minä jään tänne – oikasen pitkäkseni lauteille ja nautin lämmöstä. Lisää löylyä, ihanaa, kuinka tekeekin lihaksille hyvää. Tähän voisi melkein nukahtaa.

 

 

 

Se juoksee ulkona pallon perässä. Ihana pallo, ikioma, loivassa maastossa karkaa kurittomasti sinne ja tänne. Se perässä.

 

 

Vastarannalla näkyy yksi valo. Sielläkin on muutama haukku, raketteja paossa toinenkin mökkiläinen.

 

Ihana syy paeta hetkeksi ei mihinkään. Raketiton ilta ja yö. Kynttilät, takka, sauna ja hän, minä ja se.  

 

Vuosi on vaihtunut, hän ja se piipahtaa kuuntelemassa kaukaista satunnaista rakettia. Mökissä kuuluu tasainen tuhina, nukkumisen ääni. Unta ei häiritse ei mikään.