Illalla vein sen tarhaan, hetkeksi ennen nukkumaan menoa. Itse näppäilin koneella blogitekstiä kunnes jysähti mieleen.

Heittoaitaus. Pallo. Tarha.

Heitellessäni avasin tarhan molemmat ovet, jotta pinta-alaa olisi mahdollisimman paljon. Reikäpallo on normaalisti kevyt, sormet saa pallon sisään jolloin vipuvartta tulee reilusti ja pallo lentää hyvin. Tarhaan on kiva heittää koska pallon hakeminen on haastavampaa. Tarha on moniosainen, sinne on tehty kiipeilypaikkoja ja se joutuu miettimään kuinka pallon saa.

Olin siis avannut molemmat ovet, mutta koska oli pakkanen pallo olikin painavampi eikä pallo lentänytkään tarhaan asti. Unohdin että olin avannut tarhan toisenkin oven. Tiesin heittoaitauksen olevan suljettu omilta jäljiltäni, mutta jos joku muu on kulkenut pihalla, saattaa aukkoja olla auki.

Ryntäys pihalle, se tulee vastaan terassilla. Onneksi. Se pääsisi yli hyppäämällä, ei olekaan tarkoitettu oleskelutarhaksi vaan vain yhdessä oloon, seurustelualueeksi. Sen ilme oli mainio niin kuin aina, kun on tehnyt jotain poikkeavaa. Ilme kertoi, hei olen tässä. Sun ei tarvinnut tulla avaamaan ovea, osasin ihan itse! Mennäänkö sisään?

Nyt kun heittoaitaus on valmis, pitää muistaa sulkea tarhan molemmat ovet. 

IMG_0071.jpg