Säätiedotus lupaa lumisadetta. Kääk. Ei enää lunta, kolakin on jo viety pois. Päätän uskoa lujasti varoitusten olevan huuhaata. Lumipilvet menee ohi, menee ne. 

Aamu koittaa, vilkaisen varovasti ikkunasta. Maa on täysin valkoinen. Vaikka on vielä pimeää, ilmakin näyttää valoisalta. Valtavat märät hiutaleet leijuvat kasvoille kun yritän tehdä kolmea asiaa yhtäaikaa käsillä. Työntää kottikärryjä osumatta koiraan tai hihnaan, ohjata koiraa eteepäin ja työntää huppua pois silmiltä että näkisin jotain. Tosin märät lumihiutaleet pitävät huolen etten siltikään näe, kastelevat silmälasit. Koira tanssii pyrkien koko ajan eteen, pyörimään lumeen. Koiran onnellisuus tarttuu, ei harmita lumi.

Myöhemmin aamulla päätän ilahduttaa meitä lumiukolla, olen siitä suorastaan ylpeä kun ehdin tekemään tänäkin talvena lumiukon. Koiralle se on ensimmäinen ja kun koira jää kahden kesken ukon kanssa, on ukko maassa ja porkkana koiran leikkakaluna. Se siitä lumiukosta, toivottavasti myös tästä talvesta.